Lapsuus/nuoruus - kaiken pahan alku?

Kaikki varmaan alkoi yläasteelta ja koulukiusaamisesta. Olen aina jotenkin ollut erilainen nuori, sellainen oman tien kulkija. En ole koskaan halunnut kuulua siihen tiettyyn muottiin mihin aina suurin osa nuorista tuntuu kuuluvan. Vaatteet, musiikkimaku jne.. Kuuntelin nuorempana paljon raskaampaa musiikkia, oli pitkä tukka, kitara ja vaatteet yleensä tummempaa mallia. En tosin ollut ainoa "hevari" yläasteella tai lukiossa, mutta jostain syystä jäin aina "kovien" poikien hampaisiin. Ehkä se johtuu siitä, että kävin ala-asteen pienemmällä paikkakunnalla joten olin helppo kohde. Outo ja tuntematon lapsi jostain korvesta. Tukan kasvatin tosin vasta yläasteen viimeisellä luokalla joten ei se siitäkään aluksi johtunut. Ehkä vain aikanaan satuin väärään paikkaan, väärään aikaan. Sanoin jotain väärää, pukeuduin jotenkin väärällä tavalla. Muistan erään tapauksen seitsemännellä luokalla kun minulla oli väärä lippis päässäni. Siis voitteko kuvitella? Kaikilla kovilla jätkillä oli NHL- lippikset ja ties mitä, mutta minulla nyt sattui olemaan joku halpamarketista ostettu "ei brändi"- lippis ja siitä sain kuulla ainakin pari viikkoa. Tai siis sen aikaa et lopulta päätin olla pitämättä lippistä ollenkaan.

Valehtelin ehkä vähän tuosta muottiin kuulumisesta sillä aloin polttamaan tupakkaa koska halusin kuulua kovien poikien rinkiin. Tätä kautta kuvioihin tuli myös olut, ehkä elämäni suurin virhe. Ensimmäiset kännit vedin muistaakseni 13- vuotiaana. Pari olutta joita isot pojat kävi hakemassa ja sitten pontikkaa joltain minulle tuntemattomilta nuorilta. Pontikka oli sekoitettu Pepsiin enkä kyseisen illan jälkeen voinut juoda Pepsiä vuosikausiin. Eikä siinä montaa kulausta tarvinnut, että pää oli sekaisin ja kohta oltiin kontillaan jonkun puskan juuressa. Ei se tuntunut hyvältä, ei ollut kivaa, mutta ehkä edes sen pienen ajan tunsin kuuluvani johonkin ryhmään. Ehkä unohdin kaiken tuskan ja epätoivon elämästäni? Vaikea sanoa mitä sitä tuon ikäisenä ajatteli, lapsena oikeastaan.

Pikkuhiljaa alkoholista tuli viikottainen osa elämääni. Käytännössä joka viikonloppu oli kotibileet jossakin ja jos ei ollut niin sitten juotiin vaikka kirjaston katolla. Nuoren mieli keksii kaikenlaisia paikkoja jotta pääsee toteuttamaan sisäistä pahistaan. Viikkorahaa en paljoa saanut, mutta tuon ikäisenä riittikin aivan hyvin se kuusi olutta jos halusi pään saada sekaisin. Alkuun en edes pystynyt juomaan koko sixpäkkiä ja joskus piti oksentaa jo kahden oluen jälkeen. Ja ihan hirveältähän se maistui. Väkisin piti kaataa kurkusta alas ja ikävä kyllä sitä pikkuhiljaa oppi nauttimaan oluen mausta. Viina tuli pikkuhiljaa mukaan siellä yläasteen loppuvaiheissa ja lukion alussa.